Tanssija Tanja Illukka tanssiteoksessa Robotit eivät uneksi

Robotit eivät uneksi

5.10. – 10.12.2017 Tekniikan museo, Helsinki
4.7. – 6.7.2018 Jyväskylän Kesä 2018

Ihmisrobotti saa käskynsä liikkua ja tanssia tulevaisuuden informaationsiirtomuodolla, joka toimii mystisen nesteen välityksellä. Neste johtaa algoritmit suoraan robotin mieleen. Se osaa liikkua huomattavasti monipuolisemmin ja sulavammin kuin nykyaikaiset moniniveliset robotit, mutta pystyy silti toteuttaamaan tehtävänsä millintarkasti. Esityksen koreografia on voimakas ja dynaaminen ja se sopii kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita scifielokuvista, animesta, kyberpunkista, sarjakuvien sankareista ja roboteista.

Jussi Tossuvainen, Helsingin Sanomat
Lue koko artikkeli → (tilaajille)

Kansainvälistä menestystä saaneen huipputanssija Tanja Illukan mustassa märkäpuvussa esittämää ihmisrobottia voisi myös ajatella ihmisenä, joka on muuttunut tekniseksi instrumentiksi ja jolla on ihmisen keho. Ihmisen ja tekniikan suhde onkin yksi teknologian perimmäisistä kysymyksistä ja teema, joka herättää tunteita innostuksesta ahdistukseen. Sen pohtiminen, hallitseeko ihminen teknologiaa vai teknologia ihmistä, on ollut pinnalla teollistumisesta saakka ja liittyy kiinteästi moderniin aikakauteen. 2010-luvulla robotiikan kehittyminen ja uudet sovellukset tekevät aiheesta jälleen ajankohtaisen. Robotit eivät uneksi -tanssiteos pohjautuu kuvataiteilija Suvi Härkösen samannimiseen installaatioon, jonka 3 x 6 -metrinen vesiallas toimii teoksen vaikuttavana lavastuksena. 

Yleisö ohjeistetaan pukeutumaan tarjolla oleviin sadeviittoihin. He katsovat näytöstä vesialtaan ympärillä muodostaen selkeän valtasuhdeasetelman altaassa liikkuvaan tanssijaan. Haluamme antaa katsojille mahdollisuuden pohtia teknologian olemusta ja käsitellä sen herättämiä kysymyksiä. Teknologian uudet sovellukset voivat aiheuttaa pelkoa ja vuorovaikutuksemme teknologian kehittäjinä ja käyttäjinä herättävät meissä monenlaisia tunteita.

Koreografi ja tanssija paneutuivat työprosessin aikana erilaisten uusimpien moninivelisten robottien tapaan ja kykyyn liikkua. He löysivät niistä liikkeellisiä ideoita ja laatuja, ja kehittelivät niistä vähitellen liikesarjoja ja koreografiaa. Kokonaisuuteen tuli kohtauksia, jotka ovat inspiroituneet scifi-elokuvien jättämistä mielikuvista. He etsivät tapaa tanssia, joka tuntuisi ihmisrobotin tavalta liikkua. He halusivat myös liikelaadun vähitellen teoksen aikana muuttuvan orgaanisemmaksi ja ihmismäisemmäksi. He lähestyivät pistettä, jossa loppujen lopuksi eroa ihmisen ja ihmisrobotin välillä ei enää olisikaan.

Maria Säkö, Helsingin Sanomat
Lue koko artikkeli → (tilaajille)

Koreografi Ismo-Pekka Heikinheimo kertoo suhteestaan scifiin: “Minä olen ollut scifi-elokuvien fani koko aikuisikäni. Scifi-elokuvien visuaalisuus on mielestäni usein tavattoman kaunista, runollista, yllättävää tai outoa. Niissä on sellaista taiteellista vapautta ja uuden estetiikan hakemista, joka kiinnostaa. Minua kiehtoo niissä pohdittavat kysymykset ihmisyydestä ja elämänfilosofioista, ajasta ja avaruudesta. Uskonko dystopioihin vai olenko tulevaisuususkoinen? Mikä erottaa ihmisen lähes täysin ihmisenkaltaisesta androidista, tai paremminkin antropoidista?”


  • Koreografia, konsepti ja ohjaus | Ismo-Pekka Heikinheimo  
  • Tanssi | Tanja Illukka
  • Lavastus | Suvi Härkönen 
  • Puvustus | Ismo-Pekka Heikinheimo 
  • Valo- ja äänisuunnittelu | Suvi Härkönen ja Ismo-Pekka Heikinheimo 
  • Valokuvat | Sakari Viika 
  • Tuotanto yhteistyössä Tekniikan museon kanssa
  • Teoksen tukijat: Helsingin kulttuurikeskus, Taiteen edistämiskeskus, Valtion esittävien taiteiden toimikunta, Uudenmaan taidetoimikunta, Alfred Kordelinin säätiö