Interaktiivinen tanssipeli napin painalluksella

23.8. – 9.9.2003 STOA Itä-Helsingin kulttuurikeskus, Helsinki

Paina Nappia! -projektin ydintarkoitus on saada suora ja uudenlainen kontakti katsojiin. Teos on tanssipeli, jossa yleisö pääsee äänestämään siitä, mitä se haluaa katsoa ja päättää esityksen kulusta. Tässä pelissä jokaisella on valtaa. Teokseen liittyy samanlaista äänestyshuumaa kuin suurten poliittisten äänestysten seuraamiseen, mutta se on myös viihdettä.

”Tunnettu performanssitaiteilija ja kaaosteoreetikko on Helsingin juhlaviikoilla tänä iltana ensi kertaa nähtävän, ehkä maailman ensimmäisen vuorovaikutteisen tanssipelin emäntänä.”

Auli Räsänen, Helsingin Sanomat
Lue koko artikkeli → (tilaajille)

Erityinen teema on vallan aspekti – kuka käyttää valtaa kehen ja miten. Käytämme interaktiivista laitetta, jollaisia näkyy myös televisio-ohjelmissa joissa yleisö saa äänestää. Verbaaliton teknologia vapauttaa yleisön antamaan mielipiteensä ilman estoja. Laitteella voi tehdä valintoja nopeasti, ja tietokone pystyy käsittelemään 250 vastausta sekunnissa. Tulokset saadaan reaaliaikaisesti.

Yleisö valitsee mitkä kohtaukset seuraavat toisiaan, millä tavalla ne esitetään ja missä lavastustilanteessa ne nähdään. Performanssitaiteilija Irma Optimisti toimii siltana esiintyjien ja katsojien välillä antaen vaihtoehdot, joista yleisö nappia painamalla tekee valinnat. Eniten ääniä saanut vaihtoehto esitetään. Demokratiaa tanssitaiteessa!

”Teoksen yleisiä teemoja ovat rohkeus, heittäytyminen ja ennalta-arvaamattomuus. Haluan rikkoa tavanomaisen näyttämö-katsomo-asetelman ja teoksen rakenteen. Haluan lähteä tekemään arvaamatonta ja asettua epävarmuuteen. Annan esiintyjille mahdollisuuden olla spontaaneja ja improvisoida tietyn struktuurin ja liikemateriaalin pohjalta.”

Ismo-Pekka Heikinheimo

Teos luo näyttämölle inhimillisiä tilanteita, tapahtumia ja tunnelmia. Tekniikkaa siinä ovat valintavempaimet ja näyttötaulu, josta yleisö näkee äänestystuloksen ja tanssijat sen, mitä seuraavaksi esitetään. Tanssijoilla on 30 sekuntia aikaa järjestää näyttämö yleisön toiveen mukaisesti samalla kun näyttötaululla sekunnit kuluvat umpeen. Syntyy vipinää!

Tanssijat toteuttavat kohtaukset spontaanisti, ennalta koreografioidun laajan liikemateriaalin pohjalta. Vaikka varsinaista vapaata tanssi-improvisaatiota ei lavalla nähdäkään, koetaan monia yllättäviä tilanteita. Jokainen esitys on erilainen!

Esityksessä myös valosuunnittelua tehdään reaaliaikaisesti ennalta ohjelmoitujen lukuisten valotilanteiden pohjalta. Musiikki on harjoitusprosessin aikana löytänyt teemansa ja instrumenttinsa, joita käytetään improvisoiden esitystilanteessa. Lavastuskin on liikkeessä!

Teos on tanssijoille varsin haasteellinen, sillä se edellyttää laajan koreografioidun liikemateriaalin omaksumista ja spontaanisuutta esitystilanteessa. Harjoitusvaiheessa teemme liikemateriaalin ja tilallisen koreografian valmiiksi, mutta liikelaatuja ei määritellä tarkasti. Tanssijat esittävät hahmoja, he ovat ryhmä ihmisiä. Liikkumisen tavassa on jotakin arkipäiväistä, jota viedään tanssillisempaan suuntaan, jotta liikkeeseen tulee fyysistä jännitettä, pontta ja laajuutta.

Työryhmässä on nuoria, hyvin koulutettuja tanssijoita, jotka ovat avoimia tekemään uudenlaista esitystä. Näyttämöllä on kuuden tanssijan lisäksi kaksi muusikkoa ja performance-taiteilija Irma Optimisti. Hän toimii esityksen juontajana ja ajaa tietokonetta pelikonsolin pyörittäjänä. Interaktiiviseen systeemiin voidaan lisätä vaihtoehtoja myös esityksen aikana. Optimisti voi asettaa yleisön myös kiperiin tilanteisiin, jolloin se joutuu tekemään eettisiä ja moraalisia valintoja. Mutta yleisöä ei pakoteta mihinkään, ei tulemaan näyttämölle eikä puhumaan. Tanssijat tosin saattavat rohkeasti kommentoida yleisön päätöksiä ja sotkeutua myös Irma Optimistin tieteelliseen liturgiaan. Dialogia on siis moneen suuntaan.

”Koska esitys sai rutkasti julkisuutta ja esityksiä oli useamman viikon ajan, katsomoon löysivät lopulta tiensä myös pelimaailmaa tuntevat nuoret miehet.”

Marketta Karjalainen, Helsingin Uutiset 15.10.2003

Teoksen näki yli tuhat katsojaa ja se sai valtavan huomion mediassa – 10 lehtiarvostelua ja lukuisia puffeja ja kirjoituksia teoksesta. Teos huomioitiin myös YLE TV1 pääuutisissa noin kolmen minuutin mittaisella haastattelulla ja lyhyellä kohtauksella teoksesta. Sama ohjelma tuli myös YLE TV1 Kulttuuriuutisissa. Teoksen ensi-ilta oli näyttävästi esillä Helsingin Sanomien pääuutissivulla.

Teos oli ensimmäinen laatuaan maailmassa ja siten myös pioneerityötä suomalaisessa taidekentässä. Yleisön osallistuminen teoksen sisällön vaikuttamiseen valintoja tekemällä oli yleisöä aktivoivaa ja teoksen sosiaalinen luonne korostui. Interaktiivisen reaaliaikaisen tekniikan tuominen tanssitaiteeseen vaikutti huomattavasti teoksen esteettömyyteen ja saatavuuteen. Teos on mahdollista tehdä yli kuudella miljardilla eri tavalla; teoreettisesti
tarkastellen jokaiselle maanpallon asukkaalle voidaan tehdä ainutkertainen esitys, jonka sisältö ja struktuuri vaihtelee esityskerrasta toiseen.

”Uskallanpa sanoa, etta Ismo-Pekka Heikinheimon parituntinen Paina Nappia on juhlaviikkotarjonnan hauskin tanssiteos.”

”Simon Le Rouxin modulihenkinen lavastus ja Jukka Huittilan valaistus toimivat kuin häkä.”

Jukka O. Miettinen, Helsingin Sanomat
Lue koko artikkeli → (tilaajille)