Writing Dancing tarkastelee tanssin, liikkeen ja kehollisuuden ehtymätöntä suhdetta kirjoittamiseen, kieleen ja ajatteluun.

11.11. – 21.11.2015	LéSPACE -kulttuuritila, Helsinki
9.12.2015	Barker-teatteri, Turku
20.9.– 22.9.2016	Off Europa -festivaali, LOFFT – Das Theater, Leipzig ja Societaetstheater – Kleine Bühne, Dresden
22.9.2017	Tanssin Aika -festivaali, Jyväskylän kaupungin teatteri, Jyväskylä
10.9.2022	VanDance -festivaali, Vantaa

Writing Dancing tarkastelee tanssin, liikkeen ja kehollisuuden ehtymätöntä suhdetta kirjoittamiseen, kieleen ja ajatteluun. Vahvan fyysinen liikekieli ja tanssillinen ilmaisu yhdistyvät filosofin huumorisävytteiseen kirjoittamisen akrobatiaan. Tanssija kysyy, onko keho mieleni? Teos sai ensi-iltansa Helsingissä vuonna 2015.

Writing Dancing käsittelee tanssin ja tekstin suhdetta. Esitys perustuu tanssijan ja filosofin vuoropuheluun. Se on ammattitanssijan ja ammattiajattelijan yhteinen matka. Teos koostuu koreografioidusta tanssista ja reaaliaikaisesta kirjoittamisesta, joka on heijastettu seinälle. Esitys on tarkoituksellisesti teatteriteknisesti riisuttu, eikä siinä käytetä puhetta tai musiikkia.

Toiset sanovat tanssin olevan kieli kielten joukossa, toiset taas ettei se ole kieli ollenkaan. Onko ruumiin kielioppia olemassa? Onko keho mieli? Jos ruumis huutaa tai kuiskaa liikkeellään, jos se nykii tai virtaa koreografian sisällä, ilmentääkö ja noudattaako ruumiillisten tekojen ulostulo maailmaan kielelliseksi muuttuvia käytänteitä? Voiko jotain kertoa kokonaan tai täydellisesti tanssimalla tai kirjoittamalla?

Tanssi ei ole sopimuksen varainen verbaali kieli, sillä siinä ei ole samanlaista rakennetta ja sanastoa kuin kielessä. Silti teoksessa pyritään kääntämään ja tulkitsemaan visuaalista esitystä sanoiksi ja toisaalta taas kielellistä esitystä takaisin kuvaksi lukijan mielikuvissa. Liike voi tulla sanaksi. Liikesarja lauseeksi. Liikekomposition osa virkkeeksi. Tanssi tekstiksi. Tanssiminen voi muuttua kirjoittamiseksi. Koreografia tekstirakenteeksi.

Kulttuurinen maastomme, katsomisen konventiot ja jaettu historia suuntaavat kokemustamme ja kykyä eläytyä johonkin uuteen ja yllättävään. Writing Dancing on rohkea ja ennakkoluuloton. Se haastaa katsojan aistillisella ilmaisulla ja tarkkuutta vaativalla katsomiskokemuksella. Kun esitys on ohi, jääkö meille hetken taiteena tunnetun tanssin sammuttua kirja, runo vai filosofinen teksti?

Liikkuvan kehon ja mielen kohtaamisia

”Writing Dancing avaa hienosti tanssin, kehollisuuden ja liikkeen ehtymätöntä suhdetta kirjoittamiseen, kieleen ja ajatteluun.”

”Koreografiassa yhdistyvät kiehtovasti vahva fyysisyys ja erilaisista kompositioista rytmittyvä liikekieli. Se perustuu Heikinheimon kehittämään menetelmään kääntää visuaalinen havainto liikkeeksi.”

Mia Hannula, Turun Sanomat 12.12.2015
Lue koko artikkeli →

Writing Dancing -teoksen koreografia on tehty Heikinheimon Aalto-yliopistossa suorittaman Visuaalisen kulttuurin maisteritutkinnon opinnäytteessä kehittämin uusin metodein. Siinä visuaalinen havainto muutetaan suoraan reaaliaikaisesti liikkeeksi, josta vähitellen jalostetaan valmis koreografia. Kehollisen tiedon kartuttaminen esitystä varten onkin ollut ehdottoman tärkeää tanssijan kehittäessä itseään, taitoaan, ymmärrystään oman kehonsa kinesfääristä ja tiedollista pääsyään maailmaan ylipäänsä.

Visuaalisen ja kuvallisen informaation muuttamista toisen median kielelle kutsutaan ekfrasikseksi. Ekfrasis toimikin kommunikoinnin työkaluna koko työprosessin aikana. Ekfrasis tulee kreikan sanoista ek (ulos) ja frazein (kertoa, julistaa, lausua). Ekfrasiksen merkitykseksi on vakiintunut myös kielellinen esitys visuaalisesta taideteoksesta tai esityksestä, tanssi mukaan lukien.

Liike tarvitsee toteutuakseen jonkinlaisen alustan, aivan kuten tekstikin. Tanssiva ihminen ja teksti koskettavat katsojaa katsojan silmien kautta, mutta ne koetaan kinestesian avulla. Kinestesia tulee kreikan kielen sanoista kinēma (liike) ja aisthētikos (havaitseva). Näin ollen kinestesian voisi ymmärtää tarkoittavan liikeaistimukseen ja liikkeen kokemiseen liittyviä niin ulkoa päin tulevia visuaalisia liikkeitä kuin omia kehollisia, kinesteettisiä aistimuksiakin. Kinestesia auttaa tilallisuuden hahmottamisessa. Ilman liikkumista ei ole mahdollista nähdä tilaa eikä kokea sen ulottuvuuksia. Voisi myös väittää, että liike tapahtuu ennen havaintoa. Meidän on liikuttava nähdäksemme.

”Teos on osoitus koreografi Ismo-Pekka Heikinheimon ajatusten vapaudesta. Se kertoo tanssitaiteilijan halusta ja kyvystä porautua yhä syvemmälle tanssin – taiteen – filosofisiin pohdontoihin.”

Maija-Liisa Westman, Keskisuomalainen 16.11.2015
Lue koko artikkeli → (tilaajille)

”Sillä se, mitä Illukan ja Ryynäsen välillä tapahtuu, on vuoropuhelu kahden eri ilmaisumuodon, kahden eri kielen välillä, jotka kuitenkin toimivat ymmärryksen ja sopusoinnun tilassa. Ja niin tehdessään he aluksi pyörivät kysymysten ympärillä, joita tämä yhdistelmä herättää: onko ja miten mahdollista ajatella keholla. Ja millaista on, kun ajatukset tanssivat.

Se, että fyysinen tanssi on mentaalisen tanssin laukaisija, ilmenee tässä varsin tarkoituksella hierarkkisena rakenteena. Illukan esitys on inspiraation lähde, täynnä hallittua intensiivisyyttä, jonka ei tarvitse todistaa voimaansa, tekniikkaansa ja ilmaisullista laajuuttaan. Figuraatiot ovat harvinaisen monipuolisia, ja älykkäisiin liikemotiiveihin palataan taitavasti toiston ja variaation kautta.”

Georgi von Steffen, Leipziger Volkszeitung 22.9.2016
(käännös)